Uutinen 
Tavoitteena on tehdä korkeakoulutuksen digiratkaisuista eri maissa yhteensopivia – ja oppia samalla hyviä käytäntöjä eurooppalaisilta sisarushankkeilta. Lähin vastine Digivisiolle löytyy Hollannista.
Digivisio 2030 -hanke on jo useita vuosia tiivistänyt yhteyksiään eurooppalaisiin, korkeakoulutuksen digitalisaatiota edistäviin organisaatioihin. Voimien yhdistäminen on tarpeen, jotta digiratkaisuista eri maiden korkeakouluissa saadaan tarpeeksi yhteensopivia.
Jos esimerkiksi eurooppalainen korkeakouluverkosto tuo tarjolle yhteisiä opintoja, niitä olisi pystyttävä esittelemään kaikkien maiden oppijoille samalla tavalla. Yhteentoimivilla digiratkaisuilla myös tiedot kursseista, joita oppija suorittaa toisessa Euroopan valtiossa, saataisiin kätevästi Suomeen.
– Opintosuoritukset siirtyisivät mahdollisimman automatisoidusti suomalaiseen korkeakouluun, jossa oppija on kirjoilla, kuvailee Digivision hankepäällikkö Sakari Heikkilä.
Näitä ratkaisuja Digivisio tahtoo nyt rakentaa eurooppalaisten kumppaniensa kanssa. Toinen kannustin voimien yhdistämiseen piilee siinä, että kansainvälisiltä sisarushankkeilta voi löytyä myös hyviä vinkkejä sovellettavaksi Suomeen.
– Miten ne ovat organisoituneet, miten ne on rahoitettu ja miten ne keräävät vaikkapa korkeakoulujen näkemykset siitä, mitkä ovat digitalisaation haasteet ja kuinka niitä ratkotaan, Heikkilä luettelee.
Eniten Digivisiota muistuttava hanke löytyi Hollannista
Ensimmäisinä vuosina kansainvälisen yhteistyön fokus on ollut verkostoitumisessa ja samanlaisten hankkeiden tunnistamisessa. Heikkilän mukaan Euroopasta löytyy useita Digivision kaltaisia projekteja, mutta ei yhtäkään täysin vastaavaa.
Lähimmäksi pääsee hollantilainen Npuls, joka rakentaa korkeakouluille ja toisen asteen oppilaitoksille yhteisiä digipalveluja. Sitä pyörittää CSC:tä vastaava organisaatio SURF. Digivision tiimi piipahtikin Hollannissa jo hankkeen alkuvaiheessa, ja keväällä 2024 ohjelmassa oli vastavierailu Suomeen.
– Työpajailimme kaksi täyttä päivää Keilaniemessä eri teemojen ympärillä, Heikkilä kertoo.
Keskustelut käsittelivät muun muassa tekoälyä, hankehallintoa ja palvelumuotoilua – sekä tietysti yhteentoimivuutta, jonka ympärille syntyikin vierailun jälkeen hollantilaisten ja suomalaisten asiantuntijoiden Teams-ryhmä. Aihe on nyt pinnalla eurooppalaisten korkeakouluverkostojen vuoksi. Heikkilän mukaan olisi tärkeää välttää erilaisten toimintatapojen syntyminen jokaiseen verkostoon.
– Ideaalitilanne olisi, että Euroopassa hyödynnettäisiin hyvin laajasti samoja digitaalisia standardeja esimerkiksi oppijoiden tietojen siirtoon.
Pyöreän pöydän keskustelut luovat tilannekuvaa
Kansainvälisiä kontakteja kertyy myös sitä kautta, että Digivision hanketoimistoon otetaan yhteyksiä ulkomailta. Kutsuja konferensseihin ja seminaareihin tulee, ja taas syksyllä on tarkoitus käydä kertomassa suomalaisesta projektista ulkomailla. Digivisio on Euroopassa ainutlaatuinen hanke – ovathan sinä mukana kaikki yhden maan korkeakoulut.
– Kyllä me olemme herättäneet mielenkiintoa.
Esimerkiksi toukokuussa Digivision väkeä osallistui brittiläisen Jisc-organisaation järjestämiin pyöreän pöydän keskusteluihin. Heikkilän mukaan siellä oltiin kiinnostuneita esimerkiksi siitä, minkälaista ajattelutavan ja yhteistyön muutosta Digivision kaltainen murros edellyttää. Vastaavia tilaisuuksia on järjestänyt myös saksalainen, tiedettä ja koulutusta edistävä Stifterverband.
– Keskustelut luovat yhteistä tilannekuvaa ja verkostoja, joiden kautta yhteisiä projekteja voidaan myöhemmin laittaa liikkeelle, Heikkilä sanoo.
Vähemmän manuaalista työtä ja enemmän kustannussäästöjä
Heikkilän mukaan Digivision seuraava tavoite on kartoittaa mahdollisuuksia yhteiselle kehitysprojektille eurooppalaisten kumppanien kanssa ja hakea sille rahoitusta. Projektissa voitaisiin kehittää esimerkiksi jokin yhteentoimivuutta tukeva digiratkaisu. Ehdotuksia yhteistyöstä Digivisiolle on jo tullutkin.
– Tällä hetkellä selvitellään edellytyksiä konkreettisen hankkeen perustamiseksi, Heikkilä kertoo.
Yhteiset eurooppalaiset digiratkaisut vähentäisivät manuaalista työtä suomalaisissa korkeakouluissa, kun esimerkiksi tiedonsiirto automatisoituisi. Rahaakin säästyisi, kun jokaisen korkeakouluverkoston ei tarvitsisi kehittää ratkaisuja alusta asti itse. Oppijalle sujuvat palvelut näkyisivät muun muassa niin, että arvosanat liikkuisivat maasta toiseen ja kurssitarjonta löytyisi netistä helposti.
– Kansainvälisellä kentällä on paljon mahdollisuuksia kehittää asioita, Heikkilä kiteyttää.