Podcast 
Opiskelusta ja oppimisesta kerätään jatkuvasti enemmän dataa. Uudet teknologiat ja digitaaliset alustat mahdollistavat datan entistä tehokkaamman hyödyntämisen. Millaisia tulevaisuudennäkymiä oppimisanalytiikan ja datan hyödyntämisellä on? Aiheesta podcastin jaksossa keskustelevat Marjo Keckman Satakunnan ammattikorkeakoulusta ja Tomi Rautaoja Turun yliopistosta. Podcastin juontaa hankejohtaja Hanna Nordlund.
Kuuntele jakso:
Jakson tekstivastine
Hanna Nordlund:
Tervetuloa Digivisio 2030 –hankkeen podcastiin, jossa pureudutaan siihen, millaista oppimisen tulevaisuutta me Suomessa parhaillaan rakennetaan. Mä olen Hanna Nordlund, ja mun kanssa saman mikin äärellä on vaihtuvia asiantuntijavieraita. Tästä alkaa Oppimisen Seuraava Luku.
[Musiikkia]
Hanna Nordlund:
Oppimisen Seuraava Luku –podcastin neljännessä jaksossa me puhutaan datan hyödyntämisestä oppimisessa. Miksi ja miten tietoja kerätään ja millä tavalla dataa tulevaisuudessa käytetään meillä ja maailmalla. Näistä ja paljon muusta dataan liittyvästä mun kanssa on tullut keskustelemaan Satakunnan ammattikorkeakoulun lehtori ja palveluliiketoiminta-osaamisalueen opinto-ohjaaja Marjo Keckman ja Turun yliopiston oppimisanalytiikan tutkimusinstituutin tutkimuskoordinaattori Tomi Rautaoja. Kiva, kun saan aiheen todelliset ammattilaiset vieraakseni tänne. Tervetuloa.
Tomi Rautaoja:
Kiitos.
Marjo Keckman:
Kiitos.
Hanna Nordlund:
Tomi, sä teet tutkimusta oppimisanalytiikasta, niin mikä alun perin innosti sua juuri tämän kyseisen aihepiirin pariin?
Tomi Rautaoja:
No, mä olen aina ollut hirveän kiinnostunut siitä, että miten ihminen oppii ja mikä oikeastaan sitä oppimista ajaa eteenpäin ja mikä sitä tukee. Se oli ehkä se syy, minkä takia mä tähän sitten näihin hommiin päädyin. Mä jäin jo yliopistolle aikanaan maisteriopintojen jälkeen väitöskirjatutkijaksi. Silloin aiheena oli vieraan kielen oppiminen, eli oppimisen teema on ollut pitkään jo tässä mulla mukana. Oppimisanalytiikka on hirveän mielenkiintoinen aihepiiri siinä mielessä just, että se hyvin just tuo näkyväksi sitä oppimisen prosessia ja mitä siinä tapahtuu, minkälaiset asiat sitä tukee, mitkä ehkä sitä haastaa, niin siinä mielessä mä olen hyvin mielenkiintoisessa asemassa tässä nykyisessä työssä tätä oppimisen prosessia katselemassa.
Hanna Nordlund:
Entäs Marjo, sä toimit Satakunnan ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaajana. Mitä sä ajattelet siitä, että osataanko me tällä hetkellä hyödyntää oppimisanalytiikka riittävästi vai onko se enemmän sellainen tulevaisuuden juttu?
Marjo Keckman:
Mä ajattelen, että tänä päivänä se on vähän semmoinen kuuma peruna kuitenkin. Nyt me on herätty siihen ja se on meille kiinnostuksen kohde ja sitten taas, että tulevaisuudessa se on sitä, että silloin se on jo arkea ja jotenkin auttaa meitä siinä kestävyydessä ja kestävyyden ohjaamisessa ja oppimisen ohjaamisessa.
Hanna Nordlund:
Me jo tässä oppimisanalytiikka-sana sanottiinkin jo monta kertaa, niin palataan ihan pikkuisen taaksepäin ihan sen perusasian ääreen, että mitä oppimisanalytiikka siis ylipäänsä tarkoittaa ja miksi me kerätään oppimiseen liittyvää dataa. Aloita vaikka sä, Tomi, tästä.
Tomi Rautaoja:
Joo. Kiitos. Jos me aloitetaan jonkunlaista sellaista yleisesti käytössä olevasta määrittelystä, niin oppimisanalytiikka on oppimisprosessin tarkastelua, analysoimista, mittaamista, minkä päämääränä yleensä on se, että me ymmärrettäisiin paremmin sitä oppimista, oppimisen prosessia, pystyttäisiin myöskin sitä jollakin tavalla kehittämään. Itse mä katson sitä niin, että se on tietysti tieteen ala. Oppimisanalytiikkaa tutkitaan paljon nykyään korkeakouluissa. Sitä myös kehitetään ICT näkökulmasta erilaisia ratkaisuja siihen. Mutta sen lisäksi ja ehkä tärkein miten, niin se on sitä ihan sitä arjen toimintaa, mitä oppilaitoksissa tapahtuu. Opettajat kerää tietoa oppijoidensa oppimisesta, siitä prosessista, minkälaisia haasteita siellä on ja minkälaisia toimenpiteitä ehkä voidaan tehdä näiden haasteiden ratkaisemiseksi.
Hanna Nordlund:
Haluatko sä, Marjo, jatkaa tästä? Vähän Tomi tuossa jo aloittikin, mutta laajennat sä vielä vähän sitä, että minkälaista dataa me tänä päivänä kerätään oppijoista ja oppimisesta korkeakouluissa? Mitä kaikkea dataa meillä on jo olemassa?
Marjo Keckman:
No, mun mielestähän meidän on todella paljon sitä dataa, mitä käytetään ja mitä kerätään, mutta se, että osataanko me niitä hyödyntää kunnolla. Jos mietitään, että no, ensinnäkin ihan perusasioita oppimisesta, arvosanat ja opintojaksopalautteet ja pelkästään tehtävien palautteet. Sitten AVOP-vastaukset opiskelujen jälkeen ja uraseurantakysely voisi olla sitä dataa. Meillä on valtavasti dataa, mutta miten me sitä hyödynnetään oman oppimisen tai opettamisen ja ohjauksen kehittämisessä, niin se on mun mielestä se, mitä täytyy vielä jatkaa ja selvittää.
Hanna Nordlund:
Kuulostaa just siltä, että me ollaan nyt tietyllä tavalla tällaisessa ehkä murroskohdassa tällä hetkellä. Mehän siis puhutaan datasta ihan valtavasti tällä hetkellä, ja datatalous on yksi varmasti kuumia teemoja tällä hetkellä. Tekin sanoitte juuri, että meillä on aika paljon dataa. Osataanko ne hyödyntää. Marjo sanoit jo sitä, että ehkä tulevaisuudessa se on sitten sellaista arkipäivää, mutta ei vielä. Minkälaisen muutoksen äärellä me nyt itse asiassa ollaan tällä hetkellä, ja mihin asioihin tällä hetkellä just korkeakouluissa pitäisi kiinnittää huomiota?
Tomi Rautaoja:
Mun mielestä me ollaan otettu oikein hyvä startti nyt siihen oppimisanalytiikan hyödyntämiseen. Eli eri oppilaitoksissa käytetään jo enemmän ja enemmän oppimisanalytiikka ja se vuosi vuodelta laajenee tavallaan se hyödyntäminen. Mutta ehkä näitä murroskohtia tulee olemaan vielä se, että oppilaitosten välillä on varmasti tai ainakin mun näkökulmasta on vielä paljon eroja siinä, että kuinka tiiviisti sitä analytiikkaa hyödynnetään, ja myöskin oppilaitosten sisällä varmasti on paljon eroja, että miten esimerkiksi eri yksiköt sitä hyödyntää, kuinka paljon. Niitä hyötyjä olisi saatavilla ihan kaikille, mutta se, että osaako kaikki vielä ihan hyödyntää sitä sillä tavalla, miten sieltä saadaan kaikki irti, niin siitä en ole vielä ihan varma. Siitä sitten toinen ehkä tällainen murroskohta, minkä mä näen, mikä tulee tulevaisuudessa olemaan, liittyy itse sitten suoraan siihen analytiikkaan myöskin. Suuri osa analytiikasta, mitä tällä hetkellä oppilaitoksissa käytetään, on tällaista niin sanottua kuvailevaa analytiikkaa. Elikkä siinä vähän peilataan sitä oppimista taaksepäin. Mitä mun kurssilla vaikka nyt tähän mennessä on tapahtunut. Mutta analytiikkaa on paljon muunkinlaista, eli voidaan puhua kehittyneemmistä analytiikan muodoista, niin kuin vaikka selittävä analytiikka, mikä pyrkii jo vähän kertomaan sitä, että minkä takia mun kurssilla on tapahtunut tällaisia ja tällaisia asioita. On ennustavaa analytiikkaa, mikä sen sijaan, että se peilaisi taaksepäin sitä tilannetta, niin pyrkiikin jo vähän ennustamaan sitä, että mitä mun kurssilla tulee tapahtumaan. Ja sitten on myös tällaista ohjailevaa tai mä ehkä mieluummin puhun suosittelevasta analytiikasta, mikä pyrkii jo vähän neuvomaan tai toimimaan siinä opettajan tai oppijan kaverina. Sitä, että mitä nyt ehkä minkälaisia asioita kannattaa tehdä, jotta päästään parhaaseen lopputulokseen tässä nyt kurssin aikana.
Hanna Nordlund:
Eli tavallaan meidän pitää oppia peräpeilin sijasta katsomaan myös enemmän eteenpäin ja ehkä hakemaan siihen tukea, että miten voidaan myös muuttaa asioita.
Tomi Rautaoja:
Kyllä, koska mun mielestä se sitten kuitenkin avaa taas uusia mahdollisuuksia esimerkiksi siinä, että me pystytään entistä varhaisemmin vaikka näitä tuen tarpeita tunnistamaan siellä meidän ryhmässä.
Hanna Nordlund:
Tässä tulikin tosi hyvin nyt, Tomi, jo nostit esiin just näitä hyötyjä ja molemmatkin nostitte sitä, että osataanko hyödyntää. Mennään vielä hetkeksi noihin hyötyihin vähän syvemmälle ja puhutaan vähän siitä, että miten oppija hyötyy siitä oppimisanalytiikasta. Aloitatko sä vaikka, Marjo, tästä?
Marjo Keckman:
Joo. Mä jotenkin ajattelen, että se olisi sellainen työväline jatkossa opiskelijoille ja oppijalle, että se olisi vähän semmoista life designia. Sä pystyt suunnittelemaan omaa elämää tarkemmin. Ohjauksessa käytetään tätä life designia ja sitä ajatusmaailmaa, mutta siihen liittyy lisäksi, sen osaamisen lisäämisen lisäksi myöskin se hyvinvointi ja uraohjaus tai että ne asiat siinä oppimisanalytiikassa, kaikessa. On se vaikka yksi opintojakso, niin pelkästään se, että miten se ehkä palvelisi sitä uraa, mihin suuntaan mä haluan mennä tai jos on hyvinvointiin liittyen asioita, että miten mä fyysisesti tulisin jaksamaan siinä työssä, minne mä olen menossa tai muuta. Jotenkin ne kaikki yhdessä. Se analytiikka olisi semmoinen työväline. Jos ajatellaan vaikka fyysistä kuntoa, kun mitataan tai sulla on askelmittari. Sä näet jotakin suuntaa siitä, että minkälainen kunto mulla on tai sä seuraat sun sykettä, niin vähän sama asia tässä. Se on työväline, mikä näyttää suuntaa, mutta se ei kerro kaikkea. Siinä pitää olla myöskin se oma itsetuntemus mukana.
Hanna Nordlund:
Voiko myös oppimisanalytiikka auttaa sen itsetuntemuksen parantamisessa?
Marjo Keckman:
Kyllä, ehdottomasti. Mä ajattelen niin, että välillä opiskelijat on myöskin vähän hukassa. Ne ei tiedä, että mikä se mun suunta on ja mitä kannattaisi tehdä. Siis todella hyvä, että on sitten tämmöinen suuntaa antava keino, että sä näet omia suuntia, että minne mä voisin mennä. Tuo voisikin kiinnostaa. Mä menen katsomaan sen kortin, ja sitten ehkä päätän sen jälkeen, mitä teen. Kyllä. Toimii.
Tomi Rautaoja:
Kyllä, ja tässähän on vielä mun mielestä suuri potentiaali, mitä ei ole vielä ihan saatu auki. Paljon analytiikkaa on tässä vuosien saatossa kehitetty ehkä opettajan ja just johdon näkökulmasta. Tämä oppijan näkökulma on sellainen, mitä varmasti tullaan nostamaan huomattavasti vielä enemmän tässä tulevaisuudessa. Ja sä hyvin kuvasitkin just tätä, että minkälaisia mahdollisuuksia siellä sitten on, että mitä oppija voi saada analytiikasta.
Hanna Nordlund:
Tämä on mielenkiintoinen näkökulma siinä mielessä, että Digivisiossahan myös nimenomaan se oppijalähtöisyys on valittu ihan sellaiseksi keskeiseksi kivijalaksi. Te hyvin kuvasitte just tässä sitä, että oppija voi itse asiassa saada aika paljonkin oppimisanalytiikan kautta tukea itselleen. Mutta mites ne opettajat sitten? Haluatko sä, Tomi, siitä vähän avata, että mitä kaikkea opettajan näkökulmasta voi olla hyötyä siitä, että otetaan oppimisanalytiikkaa käyttöön?
Tomi Rautaoja:
Joo. Siinähän on ihan hirveästi erilaisia hyötyjä. Ehkä se, miten mä sitä mietin, niin tällaisia ihan keskeisimpiä hyötyjä on esimerkiksi just tämä, mistä mainitsinkin jo, että pystytään niitä kehityskohteita paremmin löytämään. Pystytään tuen tarpeita tunnistamaan, niihin reagoimaan ehkä hieman varhaisemmin jo kuin ilman tällaisia apuvälineitä. Mutta sitten toki puhutaan paljon myös sellaisista asioista, kun arvioinnin monipuolistaminen. Jos meillä on enemmän tietoa, mitä me voidaan arvioinnin apuna hyödyntää, niin totta kai se antaa ehkä toivottavasti ainakin se arviointi kuvastelee paremmin sitä todellista tilannetta. Opettaja pystyy myös analytiikan avulla ehkä kartoittamaan myös tällaisen oppimiseen vaikuttavia tekijöitä, vaikka oppilaiden hyvinvointiin liittyviä asioita, motivaatiotekijöitä, tän tällaisia. Pysyy niistä vähän paremmin kärryillä, ehkä niihin sitten myöskin vastaamaan, kun tiedetään asiasta enemmän.
Marjo Keckman:
Mä voisin lisätä tuohon sitten vielä tämmöisen, että opettaja voi nähdä myöskin ne hyvät oppijat, elikkä niiden boostaaminen eteenpäin. Ei ainoastaan vaan niitä, jotka on ehkä niitä pudokkaita tai meinaa jäädä jälkeen vaan myöskin se, että sä löydät ne, joilla saattaa olla tavoite jossain korkeammalla tai haluaisivat edetä nopeammin. Sä voit ainakin opettajana ottaa sen puheeksi sen asian, ja puhun myöskin osaksi tämmöistä tutor-opettajista, joilla on oma ryhmä, ketä ohjaa. Sieltä löytää myöskin ne, joilla on tavoitteet korkealla. Aina ei opiskelijat itse uskalla ottaa asiaa esiin, niin sitten sulla on taas opettajana työväline tähän.
Hanna Nordlund:
Tästä olikin itse asiassa ihan hyvä aasinsilta mun seuraavaan aiheeseen, mistä halusin teidän kanssa jutella. Eli ehkä just enemmän on noussut esiin pudokkaat ja niitten haasteiden löytäminen, ja sitä kautta olisinkin kysynyt sitä, että voiko oppimisanalytiikan kautta myös sille oppijalle tulla vähän sellainen isoveli valvoo tyyppinen olo? Minkälaisia riskejä oppimisanalytiikan käyttöön liittyy tai sellaisia asioita, mistä ainakin olisi hyvin tietoinen oltava, kun sitä alkaa hyödyntää?
Marjo Keckman:
Mä koen, että ne riskit on siinä, että sä rupeat oppilaana katsomaan pelkästään niitä tuloksia. Sä et ymmärrä, mitä sä loppu viimeksi haluat, tai jos viedään dataa liian pitkälle, niin sehän voi ohjata sua johonkin tiettyyn suuntaan. Sä olet tietynlainen tyyppi ja sulle mätsää nämä ja nämä tietyt opintojaksot tai tietyt ammatit tai muuta. Elikkä johdetaan liian pitkälle, ja sitten kuitenkaan tää opiskelija ei sitä ehkä halua, mutta hän ei tunnista sitä. Tämä vaatii sellaista, että sen verran sitä tietoa niille oppilaille, että he uskaltaa tai ne osaa lukea sitä tiedon määrää, että milloin tämä on hyvä suunta mulle, mutta milloin tämä on myöskin riski. Että hei, mä voin tehdä muutakin kuin pelkästään mitä data kertoo.
Tomi Rautaoja:
Mä näkisin, että siinä vaiheessa ollaan jo vähän epäonnistuttu, jos oppilaalle tulee sellainen fiilis, että nyt isoveli valvoo. Tärkeintä on siinä analytiikan hyödyntämisessä (käyttöajatus) koko ajan se, että pidetään se prosessi läpinäkyvänä, että myös se oppija pysyy kartalla siitä, että minkälaista tietoa nyt kerätään, minkä takia sitä kerätään. Siitä tulee hänellekin se fiilis, että OK, tässä ei nyt sellaisella dystopisella tavalla nyt kerätä tietoa valvonnan takia, vaan just siihen, että me halutaan auttaa häntä eteenpäin ja hänkin saa siitä datasta sitä hyötyä siihen omaan oppimiseen. Niin kun sä nostit tosi hyvin just sen, mikä munkin ehkä mielestä on se isoin riski mahdollisesti tässä analytiikan hyödyntämisessä, on se just, että jos analytiikkaa hyödynnetään hyvin yksipuolisesti ja kritiikittä, niin silloin voidaan helposti päätyä vähän vääriin loppupäätelmiin koko aiheesta. Sen takia analytiikalle ja tällaisille koneille ei ikinä pitäisi antaa sitä päättäjän asemaa, vaan päätökset, johtopäätökset, tulkinnat tekee aina se opettaja, kuka on sen oman alansa ammattilainen ja tietää ne oppijansa kaikista parhaiten. Silloin kun tällainen henkilö siinä on tulkitsemassa sitä analytiikkaa, niin tuskin mennään ihan hirveästi sitten väärille urille. Mutta se toki vaatii myös sitä, että opettajalla on valmiudet siihen tulkitsemiseen. Ymmärtää sen, että minkälaisia vahvuuksia analytiikassa on, minkälaisia heikkouksia siinä on. Analytiikkahan aina vaan kertoo siitä datasta, mitä sille on syötetty. Se ei pysty ottamaan muita ulkopuolisia asioita huomioon. Se on myös tärkeätä opettajan tiedostaa. Puhutaan just siitä, että siellä omassa organisaatiossa on kyvyt ja valmiudet hyödyntää analytiikkaa oikealla tavalla.
Hanna Nordlund:
Joo. Me tultiinkin tässä oikeastaan jo hyvin luontevasti myös siihen ohjaamisen tematiikkaan, eli myös analytiikan kautta voi olla paljon lisäarvoa siihen ohjaamiseen. Mä näistä teidän äskeisistä puheenvuoroista kuulin sen, että edelleen se semmoinen henkilökohtainen suhde ja opettaja tai ohjaaja siinä rinnalla kulkijana, niin se on se tärkeä asia. Sitten analytiikan kautta voidaan saada siihen tukea. Mutta miten te näette juuri tämän ohjaamisen, että miten me voitaisiin vielä paremmin juuri siinä ohjaamisessa oppimisanalytiikkaa hyödyntää?
Marjo Keckman:
Me ollaan tehty tuolla Satakunnan ammattikorkeakoulussa sillä tavalla, että me ollaan hyödynnetty nyt tämmöistä PowerBI:tä menetelmänä tai työvälineenä siihen. Mä saan kaikki datan siitä opiskelijasta kerralla nähtäväksi, jolloin mä pystyn näkemään ne, että ketkä on just niitä pudokkaita, kenellä on ehkä haasteita jonkun tietyn opintojakson kanssa. Takkuaa, tulee monta kertaa hylättyjä kokonaisuuksia ja mitä voidaan tehdä. Mutta samaan aikaan mä pystyn myöskin katsomaan, että mitkä on niitä opintojaksoja, mitä tarjolla on seuraavaksi, minne hän voisi mennä uudestaan. Eli mä näen yhdellä silmäyksellä kaikki mahdolliset, ja se nopeuttaa mun sitä klikkailua ja muuta mitä mun pitäisi muuten etsiä sieltä koneelta. Nyt mä pystyn sitten enempi kyselemään sieltä opiskelijalta, käyttää sitä aikaa siihen. Tarvittaessa jos ei ole opiskelija paikalla, myöskin ihan sähköpostitse voi laittaa nopean viestin, riippuen mitä opiskelija silloin tarvitsee. Mutta mä koen, että siitä on apua. Se nopeuttaa työtä, ja vie pois ei niin tärkeästä työstä, vaan vie siihen kohtaamiseen.
Tomi Rautaoja:
Joo. Marjo hyvin kuvasikin jo näitä hyötyjä tässä. Ehkä mulla tässä myös ajatuksena nousee se, että analytiikka on ihan hyvä työkalu esimerkiksi just tähän ohjauksen suunnitteluun. Joskus me mietittiin esimerkiksi tällaisten analyysien tekemistä, että katsottaisiin kurssitarjottimia vähän laajemmin ja katsottaisiin, että miten opiskelijat siellä vaikka etenee ja miten he käyttäytyy. Siellä voitaisiin esimerkiksi löytää tällaisia tendenssejä tietysti, että mitkä kurssit vähän elää yhdessä, miten kursseja siellä valitaan, mutta sitten myös tällaisia haasteellisia komboja. Jos jotkut kurssit vaikka negatiivisesti vaikuttaa toisiinsa tietyssä järjestyksessä tai vaikka näin. Pystytään myös sitä oppimisen polkua katsomaan yksi steppi vähän korkeammalta ja sitten suunnitella näitä suurempia polkuja sitä kautta.
Hanna Nordlund:
No niin ja nyt sitten Tomi antoi mulle taas loistavan aasinsillan seuraavaan aiheeseen. Eli me tässä jo puhuttiin siitä, että opettajan näkökulmasta, oppijan näkökulmasta, että mitä oppimisanalytiikka sinne tuo hyötyä. Mutta miten sitten korkeakoulun hallinto ja korkeakoulun johto, mitä heidän näkökulmasta? Me aletaan nyt tulla tällaiseen tiedolla johtamisen teemoihin. Digivisiossa me ollaan oikeastaan siirrytty puhumaan tiedolla toimimisesta just sen takia, että me muistettaisiin ne kaikki mahdolliset kohderyhmät. Mutta jos vielä tästä enemmän tiedolla johtamisen näkökulmasta, niin mitä sinne?
Tomi Rautaoja:
No sinne oppimisanalytiikka tarjoaa ihan samalla tavalla mun mielestä näitä mahdollisuuksia kuin muillekin kohderyhmille. Tämä tosiaan tämä tiedolla johtaminen on tällainen myöskin kuuma peruna ollut tässä nyt viimeiset vuodet, ja oppimisanalytiikka siihen tarjoaa just tätä tiedonhankinnan, analysoinnin maailmaa mukaan. Loppupeleissä mun mielestä oppimisanalytiikka kuitenkin on tiedonhankinnan menetelmä tai työkalu. Ja jos nyt tiedolla halutaan johtaa tai niin kuin sä hyvin sanoit, että toimia, niin silloin sitä tietoa myös täytyy olla, mihin ne johtopäätökset ja toimenpiteet perustuu. Se sitten monesti koulukontekstissa tulee sen oppimisanalytiikan kautta. Nyt viime vuosina on paljon enemmän myöskin Suomessakin keskitytty tähän, että myös oppimisanalytiikasta voi olla hyötyä nimenomaan sinne johdon puolelle. Ja useat tällaiset johdon kysymyksethän on sellaisia, mitkä oikeasti pitää tai olisi ainakin hyvä perustua tietoon. Puhutaan vaikka jostain hyvinvointikysymyksistä ja tällaisista, niin silloin mututuntuma ei ole ehkä se paras, millä edetään, vaan kyllä siinä tietoa pitää päätöksenteon tukena myös olla.
Marjo Keckman:
Tuohon Tomin puheeseen voisi lisätä vielä, että jotenkin resurssiasiat on yksi semmoinen. Kun se tulee johdolle tiedoksi, että mitkä opintojaksot vaikka on niitä haastavia ja ne näytetään numeroilla, niin sen jälkeen voidaan miettiä, että pitäisikö niihin kohdentaa enempi resursseja. Pitäisikö muuttaa sitä toteutusta, opettajan kanssa sopia mahdollisesta pedagogiikassa tai mitä tehdään. Nyt koko ajan meidän opiskelijat vielä muuttuu, vähän se opiskelija-aines. On se sitten kansainväliset opiskelijat tai toisen asteen ammatilliselta puolelta tulleet opiskelijat, joilla saattaa olla oppimisen vaikeuksia tai haasteita. Niin miten me niihin reagoidaan. Esimerkiksi ensimmäisiin opintojaksoihin, niin käytetäänkö enemmän aikaa, enemmän resursseja, jotta ne saa sen tason, että ne pärjää sitten kolme ja puoli vuotta tai neljä vuotta tai kuusi vuotta eteenpäin siinä opiskelupolulla.
Tomi Rautaoja:
Joo. Ihan sama nousee tuolla ensimmäisellä ja toisella asteella tosi vahvasti, kun rehtoreiden kanssa aiheesta juttelee. Just nää resursointi ja tukikysymykset, että miten voidaan vaikka niitä vähäisiä resursseja, mitä käytössä on, niin voidaan kohdentaa silleen, että se paras hyöty niistä saadaan irti. Kyllä tämä on hyvin olennainen kysymys tässä kohtaa.
Hanna Nordlund:
Tää keskustelu on mun mielestä hyvin tuonut just esiin sitä, että me ollaan tällaisen nousevan teeman äärellä, jossa meillä on kuitenkin aika paljon vielä töitä, että saadaan tämä korkeakouluissa haltuun otettua. Minkälaisia kyvykkyyksiä tämä korkeakouluissa edellyttää ja miten niitä pitäisi lähteä kehittämään?
Marjo Keckman:
Jaaha. Olipas hyvä kysymys. Kyvykkyyksiä. Tämä vaatii ehkä semmoista innostuneisuutta ja jotenkin semmoista uteliaisuutta. Vasta olen kuunnellut Olli-Pekka Heinosta, ja hän puhuu semmoisesta, että me ei tiedetä, mikä hyvä on tulossa. Nyt on hyvä, mutta se ei riitä se hyvä tulevaisuudessa. Meidän täytyy olla valmiita kehittymään ja olla uteliaita ja ehkä innokkaita ja välillä sitkeitäkin siinä uuden löytämisessä. Se ei saa se uusi oikeastaan pelottaa, vaan se pitää olla vaan utelias.
Tomi Rautaoja:
Joo. Toi on tosi hyvin sanottu. Jos hirveästi tämä aihe jotenkin pelottaa tai kuumottelee, niin se toki sitten vähän estää sitä, että se siellä oppilaitoksessa tulisi käyttöön. Ehkä itse jotenkin näkisin, että minkälaisia kyvykkyyksiä vaaditaan, niin on just tämä analytiikan tietynlainen lukutaito. Ymmärretään sitä, että miten tällaista analytiikkaa tulkitaan, mitkä on ne sudenkuopat ehkä siinä tulkitsemisvaiheessa. Miten päädytään niihin tavallaan lopputulemiin, mitkä oikeasti kertoo siitä tositilanteesta. Otetaan vaikka esimerkiksi se kaikki ympäröivä tieto siitä ryhmästä ja siitä oppimisen tilanteesta huomioon siinä, kun tehdään päätöksiä. Miten tähän sitten päästään loppupeleissä, niin mun mielestä muutamissa korkeakouluissa on hyvin lähdetty tekemään tällaista oppimisanalytiikan linjaamistyötä. Esimerkiksi meillä Turun yliopistossa on tällainen oppimisanalytiikan ohjelma, mikä parisen vuotta sitten julkaistiin, ja siinä on hyvin linjattu just näistä, että minkälaiset tavoitteet meillä oppilaitoksen näkökulmasta on oppimisanalytiikalle, minkälaiset periaatteet sen käyttöä ohjaa, mihin sitä hyödyntää, mihin sitä ei hyödynnetä. Siinä tulee itse asiassa hyvin huomioitua myös se, että miten me pidetään oppija mukana tässä koko prosessissa ja miten hänen oikeudet siellä nyt sitten tulee huomioitua.
Hanna Nordlund
Mitäs sitten osaamisen kehittäminen, miten te näette, että miten se liittyy tämän tematiikan haltuunottoon korkeakouluissa?
Tomi Rautaoja:
No kyllähän se nimenomaan sitä osaamisen kehittämistä vaatii. On tämä monelle vielä ihan uusi aihe. Varmaan monelle vähän sellainen, ei nyt ehkä pelottava, mutta se vain vieraalta tuntuva. Siihenhän paras tapa vastata nimenomaan on sen kouluttamisen ja yhteisten keskustelujen kautta, ja sitä kautta myöskin se osaaminen sitten kertyy ajan kanssa sinne yksiköihin ja oppilaitoksiin.
Marjo Keckman:
Ja mä jotenkin ajattelen niin, että sitä osaamista kertyy niin, että uskaltaa vaan aloittaa tekemään. Virheitä tulee ja sattuu ja tapahtuu. Vähän niin kuin Vaahteramäen Eemeli. Mennään kokeilemaan ja sitten sen jälkeen katsotaan, mikä on tulos. Mutta jotenkin se, että koko ajan tietoa tulee niin paljon lisää, että ei voi olla tiedon päällä ja sitten vasta aloittaa tekemään, vaan täytyy uskaltaa lähteä kokeilemaan.
Hanna Nordlund:
Jos sitten ajatellaan vielä, että katsellaan hiukan Suomen ulkopuolelle, niin minkälaisia innostavia kansainvälisiä esimerkkejä te tiedätte ja haluaisitte nostaa tässä, että mistä me voitaisiin ehkä ottaa inspiraatiota ja mistä kannattaisi katsoa mallia?
Tomi Rautaoja:
Näitä sovelluksiahan syntyy ihan huomattavia määriä koko ajan. Tämä on siinä mielessä tosi aktiivinen kenttä. Ehkä mä miettisin sitä siltä kantilta, että aina kun tällaisia uusia juttuja katsellaan, niin mietitään vähän sitä, että mikä siihen mun nyt tähän opetukseen istuu. Mihin mä tarvitsen sitä lisätietoa. Minkälaiset kysymykset mulla nyt tässä on, mihin mä haluan jotenkin analytiikalla vastata. Tavallaan myös se, että mistä on jonkunlaista näyttöä sen toimivuudesta tai vaikuttavuudesta. Se on aina hyvä vähän sitäkin tarkastella siitä näkökulmasta. Mutta yksi tällainen ihan mielenkiintoinen esimerkki, mihin mä törmäsin tuossa joku aika sitten, puhuttiin tuosta oppijalähtöisestä analytiikasta aikaisemmin, niin tästä hyvä esimerkki oli tällainen korkeakouluihin tehty opiskelutaito ja itsesäätelytaitojen analytiikkatyökalu. Se on kolmiosainen systeemi. Se ensimmäinen osa sitä oli, että otettiin se kurssi, mikä nyt otettiin työn alle ja otettiin kaikki se työ tai ne tavoitteet sillä kurssilla ja purettiin se osatavoitteiksi ja aikataulutettiin sitten ne työt. Eli periaatteessa suunniteltiin se, että miten mä tulen nyt tämän kurssin suorittamaan. Sitten se toinen työkalu siihen oli tällainen seuraustyökalu tai seurantatyökalu opiskelijalle itselleen. Hän sitten sinne kävi kirjaamassa, että mitä mä nyt oikeasti olen tehnyt tämän kurssin eteen, mikä tietysti varmaan antaa ihan mielenkiintoista kontrastia sitten siihen aiemmin tehtyyn suunnitelmaan. Ja sitten kolmas työkalu oli tällainen yleisempi kurssin aikaiseen työskentelyyn, oppimispäiväkirja. Sitten opiskelija pystyy reflektoimaan sitä hänen oppimisprosessiaan siinä. Niin tämä on mun mielestä hyvin mielenkiintoinen esimerkki siitä, että miten oppijalähtöisesti voidaan myös näitä työkaluja suunnitella.
Marjo Keckman:
Jotenkin tuntuu, että tosiaan näitä erilaisia menetelmiä tulee ja välineitä niin paljon koko aikaa, että mikä niistä jää elämään ja mikä niistä on näyttö tällä hetkellä, niin mehän ei tiedetä. Jollain tavalla Suomen kehitys on musta aika korkealla, minkälainen tuntemus mulla on tällä hetkellä. Me voidaan myöskin ylpeänä kantaa sitä tietoa jo, ja tietysti napata tuolta maailmalta sitten joitakin hyviä ideoita ja kehittää näitä vei eteenpäin. En osaa sanoa mitään yksittäistä kansainvälistä ideaa, mitä tarvitsisi meidän nyt huomioida täällä Suomessa.
Hanna Nordlund:
Mitäs sitten, jos mä kysyn niin päin, että mikä tai mitkä esimerkit sun mielestä olisi täällä Suomessa sellaisia, joita meidän kannattaisi ehkä nostaa esiin ja viedä maailmalle?
Marjo Keckman:
No, mä jotenkin koen, että sekä se oppimiseen liittyvä että ohjaukseen liittyvä, niitä menetelmiä, mitä kehitetään tällä hetkellä, niin siellä on tosi paljon semmoista, mitä voisi ehdottaa ja viedä tuonne maailmalle, että mistä meillä on kyse. En osaa siinäkään sanoa mitä yksittäistä. Sitten tietysti, että valtakunnallisesti, no täällä on monenlaisia juttuja, mutta sitten kansainvälisesti, niin eri opetusjärjestelmät, että miten ne istuu siinne, mikä voi olla erilaista, mitä meillä, niin siinä pitää olla sitten tarkkana, että välttämättä mikä sopii meille, ei sovi sitten muihin maihin.
Tomi Rautaoja:
Joo. Toi on ihan totta. Aina pitää se oma konteksti miettiä, että istuuko tämä työkalu nyt siihen tarpeeseen, mitä on ajateltu. Mutta mä tykkäsin, Marjo, tuosta ajatuksesta, että tavallaan me ollaan tosi pitkällä analytiikan kanssa mun mielestä Suomessa. Ja ehkä sitä voisi just miettiä tällä tavalla, että mitä me voidaan antaa ulospäin tai kansainvälisesti.
Marjo Keckman:
Sen verran pitää sanoa, että jotenkin pikkuinen huoli on kansainvälisesti myöskin siinä, että osa käyttää edelleen sitä kynää ja paperia, jos niitäkään. Tämä kuilu kasvaa tosi isoksi, mutta jos me löydetään siihenkin jotain ratkaisuja.
Tomi Rautaoja:
Niinpä. Ehkä meillä on tietynlainen vastuukin edelläkävijöinä sitten tätä maailmaa viedä eteenpäin. Toki sillä kynällä ja paperilla on edelleen mun mielestä paikka siellä opetuksessa. Toivottavasti ainakaan sähköiset ratkaisut ei tule kokonaan näitä korvaamaan, vaan yleensä me saadaan se paras lopputulos silleen, että me monipuolisesti yhdistellään näitä erilaisia opetusmenetelmiä ja työkaluja.
Hanna Nordlund
Joo. Tässä oli hyvät loppusanat. Eli etsitään tasapainoa ja mietitään juuri siten, että nämä analytiikan keinot tuodaan ikään kuin tueksi niihin olemassa oleviin keinoihin ja työkaluihin, mitä meillä on jo käytössä. Mun mielestä te tosi hienosti toitte esiin tässä keskustelussa just sitä, että meillä on hyvä tilaisuus tässä ja ehkä just viedä asiaa siihen suuntaan, että enemmänkin opitaan myös ottaa sellaista tulevaisuuteen suuntautuvampaa näkökulmaa eikä pelkästään katsota taaksepäin analytiikan avulla. Juuri, että muistetaan, että tästä on hyötyä monille eri toimijoille korkeakouluissa. Mutta että ainakin Tomin puheenvuoroista olin kuitenkin kuulevinani sen, että meidän pitää muistaa se oppija ja se oppijalähtöinen analytiikan kehittäminen. Me voidaan oppijoille antaa paljon tukea sitä kautta ja ehkä sitä itsetuntemusta ja sitä kautta sitten myös ohjaajien työtä tukea ja helpottaa. Me otetaan tämä haltuun oppimisanalytiikka innostuneella ja uteliaalla, mutta samalla sitkeällä asenteella. Mutta edellyttää myös sitä, että korkeakouluissa linjataan sitä, että miten analytiikkaa käytetään. Myös mun mielestä se on tärkeää, minkä Tomi sanoit, että myös se, että miten sitä ei käytetä, jotta semmoinen luottamus säilyy. Muistetaan Suomessa myös nostaa omaa häntää ja tiedostetaan, että me ollaan näiden asioiden kanssa pitkällä. Muistetaan olla ylpeitä meidän omasta osaamisesta ja siitä, mihin asti me ollaan nyt jo päästy, ja jatketaan siitä sitten hyvää työtä myös eteenpäin. Tämä oli tosi kiinnostava ja inspiroiva keskustelu. Kiitos teille molemmille, että olitte tässä mukana. Keskustelua näistä aiheista voi jatkaa sosiaalisessa mediassa hashtagilla Digivisio2030. Mä olen Hanna Nordlund, ja tää oli Oppimisen seuraava luku.