Digivision kokoama tietopaketti valottaa tutkinto-opiskelijoiden moninaisia elämäntilanteita, tavoitteita ja joustavuuden tarpeita – ja auttaa korkeakouluja tarjoamaan heille sopivia palveluja.
Digivisio 2030 -hankkeen ensimmäisessä vaiheessa vuosina 2021–2025 työn keskiössä ovat olleet jatkuvat oppijat. Syksyllä 2025 käynnistyi hankkeen toinen vaihe, jonka suunnitelmissa mukaan saadaan myös tutkinto-opiskelijat. Toisessa vaiheessa Digivisio tulee keskittymään muun muassa tutkinto-opiskelun uusiin ratkaisuihin, jotka tarjoavat opiskelijoille enemmän joustoja ja auttavat löytämään oikean tarjonnan oikeaan aikaan.
Korkeakoulujen tutkinto-opiskelijat ovat monipuolinen joukko, joka tarvitsee opintopoluilleen erilaisia mahdollisuuksia joustavuuteen. Jotta heidän tarpeitaan ja tilanteitaan voidaan aidosti ymmärtää ja ratkaista, aloitettiin oppijaymmärryksen kerääminen kyselyillä ja haastatteluilla jo keväällä 2025.
Työn tulokset kiteytyivät muun muassa viiden erilaisen oppijapersoonan tarinoiksi, jotka auttavat Digivisio-hanketta ja korkeakouluja palveluidensa kehittämisessä.
– Korkeakoulut ja nykyjärjestelmien kehittäjät eivät ole aiemmin keränneet oppijaymmärrystä tästä joustavuuden näkökulmasta. Tulokset ovat siis hyödynnettävissä laajasti – esimerkiksi siinä, miten oman korkeakoulun opintoihin voisi luoda joustavuuden mahdollisuuksia entistä systemaattisemmin, kertoo Digivision projektipäällikkö Heini-Maari Kemppainen.
Lisää ymmärrystä kehitystarpeista ja superhetkistä
Kyselyyn vastasi yli 1 500 opiskelijaa eri puolilta Suomea. Mukaan haettiin nimenomaan henkilöitä, jotka tahtoivat sisällyttää tutkintoonsa opintoja toisesta korkeakoulusta. Digivisio hyödynsi tiedonkeruussa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen omia kanavia.
– Korkeakoulut aktivoituivat hienosti kyselyn levittämisessä, kertoo projektissa kumppanina toimineen Solitan palvelumuotoilija Liisa Kontio.
Huhtikuussa tehtiin lisäksi seitsemän opiskelijahaastattelua. Niillä kartoitettiin yksityiskohtaisemmin, mitä tarpeita ja mahdollisuuksia tutkinto-opiskelun joustavoittamisessa piilee.
– Halusimme päästä syvemmälle kehitystarpeisiin ja joustavuuden superhetkiin, Kontio sanoo.
Opiskelijat eivät hae tietoa korkeakoulujen kanavista
Yksi kyselyn ja haastatteluiden pääviesteistä oli, että tieto opintojen joustavuudesta on erittäin pirstaleista. Tutkinto-opiskelijoita helpottaisi, jos se löytyisi vaivattomammin yhdestä paikasta.
Opiskelijoiden on myös vaikea saada käsiinsä tietoa siitä, minkälainen tarjonta olisi heille sopivaa. Moni kertoi hakevansa informaatiota esimerkiksi kavereilta tai Googlesta sen sijaan että kääntyisi korkeakoulujen omien kanavien puoleen.
– Yllätyimme itsekin siitä, miten pieni osuus vastaajista kertoi käyttävänsä Peppi- tai Sisu-opintotietojärjestelmiä tiedonhaussaan, Kemppainen kertoo.
Joustavuuden superhetkiksi tunnistettiin opintopolulla muun muassa seuraavat kohdat: sivuainevalinta, erikoistuminen, maisterivaiheeseen siirtyminen, tutkinnon saaminen ja kesäloma. Sen sijaan heti opintojen alussa moni ei vielä joustoja kaipaa.
– Tämä auttaa hahmottamaan, minkä tasoisille opinnoille korkeakoulujen kannattaa hakea yhteistyön paikkoja ja kuinka tuoda mahdollisuuksia näkyviksi opiskelijoille oleellisissa päätöksenteon hetkissä, Kemppainen sanoo.
Tulokset hälventävät joustavuuteen liittyviä huolia
Tiedonkeruun pohjalta hahmoteltiin viisi erilaista oppijapersoonaa: Salli Sivuaineoptimoija, Tuukka Tutkintorakentaja, Mona Monimuotoinen, Valtteri Viimeistelijä jaSuvi Syventäjä. Ideana on, että ne auttavat korkeakouluja yhteistyön ja oman tarjonnan suunnittelussa.
– Voi pohtia esimerkiksi sitä, miten oman korkeakoulun palvelut toimisivat erilaisille oppijoille ja onko sisältö kiinnostavaa – tarjoammeko me mahdollisuuksia tällaisiin tarpeisiin, Kemppainen havainnollistaa.
Tiedonkeruu osoittaa, että opiskelijoilla on usein vahva oma ajatus siitä, mitä he tavoittelevat ja miten he haluavat kartuttaa osaamistaan. Tämä hälventääkin joustavuuteen liittyviä huolia.
– Että se olisi uhka esimerkiksi valmistumisen nopeudelle tai tutkinnot lähtisivät hajoamaan joka suuntaan, Kemppainen havainnollistaa.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Korkeakoulujen kannattaa nyt tutustua tietopakettiin ja pohtia, onko se linjassa aiempien havaintojen kanssa – ja tarvitseeko mahdollisesti omien opiskelijoiden tarpeista kerätä vielä täydentävää tietoa.
Digivisio puolestaan hyödyntää tietopakettia omassa kehitystyössään. Parhaillaan käynnissä on tutkinto-opiskelun palveluiden suunnittelu Opin.fi-alustalle, ja tiedonkeruun tulokset ohjaavat sitäkin.
– Niitä voidaan käyttää priorisoinnin apuna ja todeta, että joihinkin tarpeisiin ei lähdetä vastaamaan vaan ratkaisu löytyy vaikkapa korkeakoulujen toiminnasta tai opintotietojärjestelmistä, Kontio sanoo.
On tärkeää huomata, että nyt esitellyt oppijapersoonat eivät kuvaa tutkinto-opiskelijoiden joukkoa tyhjentävästi. Ne ovat viestinnän ja suunnittelun apuväline tässä hetkessä, ja ymmärrystä opiskelijoiden toiveista kertyy matkan varrella lisää.
– Oppijaymmärryksen keruu ei pääty tähän hetkeen, Kemppainen kiteyttää.