Korkeakoulujen yhteisen Digivision 2030 -hankkeen tavoitteena on joustavoittaa oppimispolkuja elämän eri vaiheissa. Yhden keinon siihen tarjoavat opintojen modulaarisuus ja pienten osaamiskokonaisuuksien tuominen oppijoiden ulottuville.
Vuoden 2022 puolella asetettiin osatoteutustyö laatimaan katsaus, joka auttaa ymmärtämään modulaarisuutta jatkuvan oppimisen perustana. Modulaarisuutta ja OPS-yhteistyötä koskevan katsauksen ovat laatineet asiantuntijat Eeva Liikanen (TAMK), Hanna Nurmi (TAU), Anna-Greta Nyström (ÅA), Petri Sjöblom (UTU), Terhi Skaniakos (JYU), Sirpa Tuomi (JAMK) ja Anneli Ylitalo (Turun AMK). Ryhmä pohti myös, mitä pienillä osaamiskokonaisuuksilla (englanniksi micro credentials) Suomessa tarkoitetaan.
Euroopan unionin neuvosto on laatinut jäsenvaltioilleen suosituksen pienten osaamiskokonaisuuksien tuomisesta oppijoiden saataville. Suomessa pienet osaamiskokonaisuudet kytkeytyvät kansalliseen jatkuvan oppimisen strategiaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö selvittääkin niiden määrittelyä ja käyttöönottoa yhdessä korkeakoulujen ja sidosryhmien kanssa.
Mitä modulaarisuus ja pienet osaamiskokonaisuudet tarkoittavat?
Kirjallisuuskatsauksen perusteella modulaarisuudelle ei ole olemassa selkeää määritelmää. Suomen korkeakouluissa se tarkoittaa, että tutkinto muodostuu opintopisteiden mukaan mitoitetuista kokonaisuuksista, jotka koostuvat edelleen opintojaksoista.
Modulaarisuus opintojen rakenteena soveltuu nopeasti muuttuville aloille, ja sitä hyödynnetään etenkin tekniikassa ja liiketaloudessa. Opiskelija voi hyötyä modulaarisuudesta monin tavoin: oppiminen on tehokasta, joustavaa ja sisältää valinnan mahdollisuuksia. Menetelmä on myös opettajien näkökulmasta tehokas.
Pienet osaamiskokonaisuudet, eli piensuoritteet, voivat puolestaan viitata esimerkiksi MOOCeihin tai korkeakoulujen tuottamiin lyhyisiin kursseihin. Tavoitteena on, että EU-suosituksen pohjalta Suomeen pystyttäisiin luomaan pienten osaamiskokonaisuuksien tarjonta, joka olisi laadukas ja muodostaisi oppijalle tietoa kerryttävän polun asiantuntijaksi kehittymiseen. Pienet osaamiskokonaisuudet pohjautuisivat laadunvarmistukseen, ja niistä saisi todistuksen. Ne olisivat suuruudeltaan 1–59 opintopistettä. Pienet osaamiskokonaisuudet on syytä erottaa mikro-oppimisesta, joka voi olla yhtä opintopistettä suppeampaa.
Esiselvityksessä suositellaan, että termi ”micro credentials” suomennetaan pieneksi osaamiskokonaisuudeksi tai piensuoritukseksi (OKSA-sanaston mukaisesti). Lisäksi sen yhteydessä on hyvä käyttää termiä ”oppija”, koska piensuorituksia tekevät eivät välttämättä ole kirjoilla missään oppilaitoksessa.
Maailmalla piensuorituksia on tarjottu oppijoille jo kauan
Kansainvälisissä konteksteissa etenkin yksityiset toimijat ovat toteuttaneet piensuorituksia jo pitkään. Niitä löytyy myös korkeakoulujen tarjonnasta. Esimerkiksi University of Birmingham on räätälöinyt piensuorituksia yritysten tarpeisiin, ja University of Glasgow on tarjonnut niitä verkossa. Oppija voi kerryttää piensuorituksia kolmella tavalla: vertikaalisesti tiettyyn aiheeseen syventyen, horisontaalisesti useisiin aiheisiin perehtyen tai näitä tyylejä yhdistämällä.
Yhteiset käsitteet ovat tärkeitä korkeakoulujen opetussuunnitelmayhteistyössä
Katsauksen tehneet asiantuntijat suosittelevat, että korkeakoulut määrittelevät yhdessä opetussuunnitelmayhteistyöhönsä liittyvät käsitteet ja sanaston. Lisäksi korkeakoulujen on hyvä kuvata omat suunnitelmansa niin, että myös muut korkeakoulut voivat ymmärtää ne. Opetussuunnitelmayhteistyön on hyvä perustua sopimuksiin, joissa määritellään muun muassa tavoitteet ja toimenpiteet. Lisäksi korkeakoulujen on varattava yhteistyöhön riittävästi aikaa ja työvoimaa.
Modulaarisuutta sovelletaan Digivisio-työssä
Modulaarisuus ja piensuoritteet näkyvät vahvasti Digivisio-työssä. Digipedagogiikan laatukriteerit linjaavat, että jatkuvan ja joustavan oppimisen tarjottimelle tuotava opintotarjonta olisi suunniteltu modulaarisuuden periaatteen mukaisesti siten, että oppijan on mahdollista syventää tai laajentaa omaa osaamistaan. Lisäksi osan tarjottimelle tuotavasta opintotarjonnasta tulisi olla pieniä osaamiskokonaisuuksia tai mikro-oppimista.
Jatkuvan ja joustavan oppimisen tarjottimen kehittämisessä modulaarisuuden periaate on keskeinen. Modulaarisuus ja mikro-oppiminen tarjoavat tilaisuuksia oppimiselle etenkin silloin kun tutkinto ei ole tavoitteena. Yksi kohderyhmä ovat korkeakoulututkinnon jo suorittaneet henkilöt, jotka hakevat lisäosaamista esimerkiksi työn uusiin osaamisvaatimuksiin. Toinen kohderyhmä ovat henkilöt, joilla ei ole korkeakoulututkintoa ja jotka hakevat niinikään osaamista omiin työtehtäviin liittyen. Kiinnostuminen oman osaamisen kehittämisestä ensin pienempinä kokonaisuuksina tuuppaa samalla joitakin kohti tutkintotavoitteista oppimista.
Tällä hetkellä hankkeessa työstetään modulaarisuuden toteutumista jatkuvan ja joustavan oppimisen tarjottimella. Tavoitteena on, että opintotarjonnasta muodostuisi oppijalle mielekkäitä ja monipuolisia oppimispolkuja.
Tutustu kirjallisuuskatsaukseen: Lataa kirjallisuuskatsaus (pdf)
Tutustu esiselvityksen raporttiin: Lataa raportti (pdf)
Lisätietoja
Lisätietoja
Hankepäällikkö Tuula Heide
tuula.heide@csc.fi