Blogi

Digivisio 2030 – korkeakoulut muutoksen tekijöinä

Tulin Digivision jatkuvan oppimisen muutostyöhön mukaan syksyllä 2021, jolloin ryhdyimme valmistelemaan hankkeen edistymisen myötä tulevan muutoksen tukea korkeakouluille hanketoimiston ja korkeakoulujen osatoteuttajien voimin. Tukea on nyt toteutettu korkeakoulujen muutoskoordinaattoreiden kanssa reipas vuosi.

On hyvä hetki katsoa taustapeiliin: mitä olemmekaan saaneet aikaan. Tätä tarkastelua ja taustapeiliin katsomista ajattelin tehdä muutaman Digivisiosta tutun muutokseen sopivan teesin avulla.

Mikä muuttuu?

”Digivisio-hankkeessa haluamme huolehtia siitä, että jokaisella on taustastaan tai koulutuksestaan riippumatta mahdollisuus oppia jatkuvasti muuttuvassa maailmassa – juuri omaan tarpeeseen ja tilanteeseen sopivalla tavalla.”

Muutosohjelmassa olemme työstäneet vuoden aikana vahvasti tätä muutosta yhdessä korkeakoulujen muutoskoordinaattoreiden kanssa. Jatkuva oppiminen ja kuva jatkuvasta oppijasta on syventynyt ja laajentunut perinteisestä tutkinto-opiskelijasta tai täydennyskouluttautujasta oppijoihin, joille on tärkeää kuulla korkeakoulujen tekemästä tutkimus- ja kehittämistyöstä tai korkeakoulun asiantuntijoiden erityisosaamisesta erilaisten tapahtumien, seminaarien, webinaarien tai vaikkapa podcastien kautta ja päästä korkeakoulujen tarjoamaan erityiseen oppiin.

Arkioppiminen ja muu kuin tutkintotarkoituksessa hankittava osaaminen, sen merkitys ja mahdollisuudet on tunnistettu varsin hyvin ja se näkyy nyt korkeakoulujen tahtotiloina korkeakoulujen muutossuunnitelmissa ja kuuluu muutospuheissa.

”Tavoitteenamme on kehittää uudenlainen digitaalinen palvelu, jatkuvan ja joustavan oppimisen tarjotin.”

Digitaalisia palveluja opintotarjonnan esittämiseksi ja opintojen saavutettavuuden parantamiseksi on korkeakouluissa kehitetty aiemminkin. Oppijan näkökulmasta tarjonta on ollut kuitenkin hajallaan eikä niin helposti löydettävissä.

Digivision tavoitteena on, että tuleva palvelu tarjoaa oppijoille ensi vaiheessa näkymän erityisesti jatkuvan oppimisen mahdollisuuksiin. Se avaa oven korkeakoulujen monipuolisen tarjonnan ja osaamisen piiriin – ja mahdollistaa oppijalle oman osaamisen kasvattamista uudella tavalla. Korkeakouluille hanke avaa yhdenvertaisen mahdollisuuden hyödyntää palvelua ja lisätä näkyvyyttä myös uudenlaisille ja alueellisestikin laajemmille kohderyhmille. Vaikuttavuus vahvistuu.

Muutoskoordinaattoreiden tärkeä tehtävä on olla muutoksen tukena omassa korkeakoulussa: kertoa mahdollisuuksista ja tukea kehittämistoimia, joilla halutaan turvata oppijalle laadukas ja yhdenmukainen kokemus korkeakoulujen tarjonnassa. Yhteiset pelisäännöt palvelussa toimimisesta ja digipedagoginen kehittäminen tukevat korkeakouluja tasavertaisesti. Tavoite on kehittää jatkuvan oppijan oppimiskokemusta ja vahvistaa oppijan kiinnostusta korkeakouluopintoihin.

Muutosohjelmassamme nämä kysymykset ovat olleet vahvasti mukana; ne ovat näkyneet muutokseen tähtäävissä kehittämispuheissa ja muutossuunnitelmissa, ja ovat saaneet paikkansa korkeakoulutuksen kehittämisessä.


”Digivisio 2030 -hankkeessa kaikki suomalaiset korkeakoulut rakentavat yhdessä oppimiselle tulevaisuutta.”

Tehdäänpä muutosta oman korkeakoulun tasolla tai kaikkien korkeakoulujen yhteisenä työnä kuten hankkeessa, tietyt muutosta edistävät toimet on hyvä tunnistaa. Tästä aihealueesta lähdimme muutosohjelmassa liikkeelle.

Teimme selvitykset korkeakoulujen kokemuksista, jotka liittyivät organisaatiossa tehtyihin muutosprosesseihin. Siinä rinnalla selvitimme tutkimuskirjallisuudesta toimia, jotka olivat johtaneet onnistuneisiin muutosprosesseihin muun muassa digitalisaation, pedagogiikan ja organisaation tasolla. Päädyimme muutosprosessiin, jossa ylimmän ja keskijohdon yhteinen ymmärrys, sanoitus ja sitä kautta tuki oman korkeakoulun muutoksen tekijöille on tärkeää onnistuneelle muutosprosessille.

Eri henkilöstöryhmille muutos näyttäytyy eri tavoin ja muutosvalmiuskin voi olla erilainen. Muutoksen kokonaisvaikutuksen tunnistaminen auttaa hahmottamaan, mitä toimia muutos tulee edellyttämään omassa organisaatiossa. Kokonaisvaikutuksen hahmottamista tukevat konkreettinen ja ajantasainen muutoksesta viestiminen sekä osuva, oikea-aikainen osallistaminen.

Mitä lähemmäksi omaan työhön vaikuttamista tullaan, korostuvat sellaiset asiat kuten vuorovaikutteinen johtaminen, henkilöstön yhteistyöhön panostaminen, esihenkilötyö ja jokaisen tarve kokea työssään arvostusta sekä oman työnsä johtamisen tunnetta.

Muutosohjelmassa lähdimme liikkeelle toimintaympäristömme yhteisestä tunnistamisesta. Siihen kuuluvat sekä hanketietämys että ymmärrys korkeakoulusta erityisinä ja tähän hankkeeseen liittyen monialaisina toimintaympäristöinä. Oli tunnistettu se tosiasia, että muutos tulee viemään aikaa, ja sitä sille pitää antaa.

Samalla hankekehitystä on viety eteenpäin ketterän kehittämisen periaattein. Kumpaakin on tarvittu siihen, että olemme nyt siirtyneet vaiheeseen, jossa valmistaudumme tarjottimen palvelujen käyttöönottoon ja siihen liittyvään tukeen korkeakoulujen kanssa vuoden 2024 aikana.

Ensimmäisen muutosohjelmavuoden aikana on ollut tärkeää tukea korkeakouluissa monialaista kiinnittymistä yhteisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen sekä oman korkeakoulun tavoitteiden ja niitä seuraavien toimenpiteiden asettamiseen – valmiuteen viedä muutos käytäntöön omassa korkeakoulussa.

Tästä on hyvä jatkaa tarjottimen käyttöönoton tukemiseen tähtäävillä toimilla – muutoksen kokonaisvaikutus mielessä.

Eeva-Leena Forma
Projektipäällikkö, Toiminnallinen muutos ja muutosjohtamisen tuki
Digivisio 2030